tiistai 6. tammikuuta 2009

Huomenta!

Huomenta? Juuri nyt minusta tuntuu että tulin luolasta ulos, ja katsos vaan, tekee mieli taas höpöttää täällä bittisälinän seassa!

Ihmeellisin muusa kaikista, tuo helläksi ja vittumaiseksi tituleeraamani, valtasi koko työhuoneen, eikä minulla ollut mitään sitä vastaan, päinvastoin! Paljastui näet, ettei hän ollut v-mäinen ollenkaan, vaan täydellisen valloittava ja ihmeellinen olento. Joten nyt saavat muut muusat palata sumuisille vuorilleen, laulujeni innoitus siirtyi uuteen ulottuvuuteen...

***
En osaa enää (vieläkään) kirjoittaa -joudun kirjoittamaan kaiken kahteen kertaan, kun teen niin paljon vihreitä, hevletin ärtsytävää. Pitää treenata sekä pähkäilyä että näppäilyä.

***
Maailmassa on taas vaan entistä enemmän huutomerkkejä. Tuntuu että niistä pitää kasata katos päänsä päälle että olisi tilaa vielä hengittää -ja hymyillä. Tällä palikkapuheella tarkoitan, että vaikka sen kaiken kauhean näkeekin päivittäin, on pidettävä oma elämänsä tila, oikeus elää mahdollisimman onnellista elämää kaikesta huolimatta.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Huomenta vaan ja tervetuloa Blogistanin kodikkaaseen hälinään! Ja iloista, luovaa virettä loppuvuodeksikin!

Anonyymi kirjoitti...

Onnitteluni!
Mukava nähdä Sinut taas suisikkilistallani viiden kuukauden paussin jälkeen.

Soli kirjoitti...

Oi kiitos, ihan kuin olisi tullut kotiin matkoilta:-)

Kipukoukku kirjoitti...

Mikähän tuo hellän ja vittumaisen muusan valtaustaktiikka oikein oli? Ei mitenkään vittuilumielessä, ihan pelkkää uteliaisuutta vain, kun olemme saaneet sellaisen kuvan työhuoneestasi, että siellä ramppaa monenlaistakin muusaa, myös naispuolisia...