sunnuntai 30. maaliskuuta 2008

Minkä väristä on sumu?

Työhuoneeni on vallannut ihmeellisin muusa mitä olen ikinä tavannut. Hän on yhtä aikaa kuuma ja kylmä, hellä ja vittumainen. Hän asettuu nöyrästi malliksi, mutta katsoo niin, etten tiedä pitääkö häntä suudella vai lyödä, pitääkö maalata hänet vai potkaista pihalle.

Katson maisemaa ikkunasta ja näen sumussa hirveästi värejä, nuo kun saisi kuvaan. Vai pitäisikö sittenkin olla kova paljastava valo, autius maiseman yllä. Vai kahtiajako kuvaankin, molemmat puolet, vastakohdat jotka eivät aivan vstaa toisiaan.

perjantai 28. maaliskuuta 2008

Edelleen ottaa päähän

Kun nyt kävi niin, että Ville lähetteli Mintulle aina välitunneilla pikku kirjelippusia, joihin oli piirrellyt kaikkia hävyttömiä kuvia, joille he yhdessä hihittelivät. Mutta sitten Minttu sai päähänsä kertoa niistä opelle, niin opettaja tietysti heti kysymään Villeltä että sinäkös niitä lähettelit, johon Ville hätäpäissään vastasi että enhän minä. Mutta kun opettaja on varma että nyt se Ville kyllä valehtelee ja sanoi sen ääneenkin, ja sanoo vielä että tämä on kyllä nyt niin paha juttu että nämä laput pitää viedä opettajanhuoneeseen ja näyttää kaikille. Minttua alkaa nolottaa ja hän yrittää perua, että eihän niissä lippusissa ollut edes mitään ihmeellistä. Mutta opettaja ei kuuntele vaan jyrisee, että pahintahan tässä oli että Ville valehteli, tietääkös Ville mitä valehtelusta seuraa. Siitä erotetaan koulusta.

Koko luokka siitä ihmettelemään ja varomaan sydän syrjällään ettei koskaan joutuisi mihinkään tilanteeseen, jossa on PAKKO puhua aikuisten totta kun kysytään mitä tahansa ihan omaa juttua, joka ei liity edes koulutyöhön, sillä mitä siitä nyt tulisi jos kaikki erotettaisiin koulusta semmoisten juttujen takia mitä he tekevät vapaa-ajallaan. Huh huh, onneksi aikuisten maailmassa ollaan järkeviä ja osataan erottaa työasiat ja yksityiselämä toisistaan.

perjantai 21. maaliskuuta 2008

Ah tätä hurskautta 2

"Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Niin kuin te tuomitsette, niin tullaan teidät tuomitsemaan, ja niin kuin te mittaatte, niin tullaan teille mittaamaan. Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi? Kuinka voit sanoa veljellesi: 'Annapa kun otan roskan silmästäsi' kun omassa silmässäsi on hirsi? Sinä tekopyhä! Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." (Matt. 7: 1-5)


Laitan tämän linkin oikein kun Blogger niin suo taas jonakin päivänä (tänään ei pelitä):

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kanervan+osallistuminen+Tuomas-messuun+poiki+uhkauksia/1135234970980

sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Ah tätä hurskautta

Oli aika jolloin ihmisillä virassa oli olemassa julkinen minä ja yksityinen minä, ja näitä kahta ei sotkettu. Ei itse saatikka lehdistön taholta. Juoruja oli kaikenlaisia, mutta tuskinpa se oli esteenä virassa toimimiselle. Nyt näyttäisi siltä, että ihmisille sallitaan vain yksityinen minä, ja voi sitä joka kunnianhimonsa tähden hankkiutuu semmoiseen hommaan, että häntä katsotaan. Se on sitten 24/7 -paikka median hihnassa se.

Joskus nuorena ajattelin, että tuon törkylehdistön täytyy pian kaatua omaan mahdottomuuteensa, eihän kukaan jaksa enää kauhistella salasuhteita ja eroja ja yhtymisiä, maailma on muuttunut, ihmiset ovat vapaita. Eipäs aikaakaan niin voi kauhistus: vielä sitä samaa sontaa vaan painatetaan ja jotkut omituiset sitä lukevat ja ilmeisesti otetaan taas oppia suuresta ja mahtavasta jenkistöliitosta, sieltä kun se Viisaus tuntuu nykyään tulvivan. Otetaan sitä fundamentalistis-perverttistä oppia että tämähän on ihan kamalaa ja pöyristyttävää että kansanedustajilla ja ministereillä ja liikemiehillä on sellaisia vinkeitä että ne haluavat yhtyä toiseen sukupuoleen (taikka samaan, ihan sama)! Onhan se nyt ennenkuulumatonta että virkamiehellä voisi olla libido! Ja siitä saadaan lisää vettä vesilasiin ja sinne oikein myllykin pyörimään, voi myrskyä. (Soi, tuuli, poskes halkaise!)

Ja sitä sitten kaikki kansa ihmettelemään ja (entisaikaan vakavastiotettavina pidetyt) päivälehdetkin päivittelemään, että voiko tuollainen vaarallinen perverssi enää toimia tehtävissään ollenkaan, hänhän on arvostelukyvytön ja valehtelija ja ties mitä hunninkoa. Itsehän me emme koskaan tee MITÄÄN sen kaltaista, emmehän? Kerrothan sinäkin ihan kaikille avoimesti ja mitään salaamatta, jos joku vaan hoksaa kysyä, mitä teit äsken vessassa, ketä katsoit bussissa, kenelle lähetit kännipäissäsi tekstarin, ja ennenkaikkea: missä tapasit nykyisen hoitosi.

Fuck on, Foucalt!

keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Meitä pelottaa

Mitenkä tämän nyt muotoilisi.

Siis me luulemme, että olemme riippuvaisia Venäjän öljystä. Venäjän kanssa pitää olla kaveria, jotta iso paha Putin-klaani ei panisi hanoja kiinni niinkuin he kyykyttävät Ukrainaa. Olisi ihan kamalaa joutua öljypulaan, energiapulaan eli sähköpulaan, kun koko maa toimii vain ja ainoastaan sähköllä. Lehmiäkään ei voi lypsää ilman sähköä, kuten opimme männätalvien lumimyräköistä. Oikeasti se olisi todella vakava paikka. Siis:

1) Pitäisikö keksiä omat hanat, jotta emme olisi todella niin riippuvaisia arvaamattoman äitipuolemme mielialoista? Tämä on erittäin ilkeä kysymys, sillä Pyhän Talouden jatkuvan kasvun edellytyksillä tuulivoima ja vesivoima eivät tule koskaan riittämään. Ja fissioenergia...no niin. Minä en tule unohtamaan Tshernobyliä, vaikka päättävä väki näyttää unohtaneen sen aktiivisesti. Siis mikä energia jää jäljelle?
(Fuusioenergia, joka vielä tulee jonakin kauniina päivänä. Pelkäänpä silti että se aiheuttaa tullessaan mullistuksia ja ehkä sotiakin, mutta se on nyt toinen juttu.)

2) Luuletteko te, että Putinille olisi oikeasti mahdollista sulkea hanat länsimailta? Venäjä on kapitalistiriistäjävaltio, joka riistää itseään. Se ryövää itseltään luonnonrikkauksiaan ja myy ne raakana ulkomaille, ja sillä rahalla rypee maan eliitti tämän vuosikymmenen ja ehkä seuraavankin. Mutta mitä sen jälkeen tulee, sitä ei tiedä kukaan. Kun uusiutumattomat luonnonvarat alkavat ehtyä, ei Venäjällä ole enää mitään. Se ei rakenna itseään, se vain myy itseään pois. Jos myytävä loppuu, se maa loppuu, koska siellä ei edelleenkään ole tarpeeksi edes sitä perusstruktuuria, mitä tarvitaan kansakunnan elämän riittävään ylläpitämiseen.

- Kyllä me nyt vaan luulemme, ja siksi nuolemme uutta tsaarinpoikaakin oikein kunnolla, oi SLUURRRPSSS herra Nallekarhunen!

Viime sunnuntain - tämän viikon alun aikana on ehkä ollut taas jokin vaa'ankielitilanne maailmanpolitiikassa, joten sen lisäksi että meillä pääministeri nuoleskeli uutta presidenttiä: "Venäjän kansan selvä enemmistö tukee Putinin politiikkaa, kyllä se käy tuosta vaalituloksesta ilmi"(HS 4.3.2008), Euroopan eri virkamiehetkin nuoleskelivat huolissaan tai lohdutukseksi toisiaan. ("Olen iloinen, että tulimme samaan lopputulokseen kuin Suomen pääministeri, jota arvostan kovasti, [Euroopan neuvoston vaali]tarkkailijaryhmän johtaja Gross sanoi." HS 4.3.2008)

Venäjän vaakunassa on räjähtänneen näköinen kaksipäinen varis, joka onkin Neuvostoliitto-niminen fenix-kana, joka nousee tuhkastaan todella nopeasti edellisen burn-outinsa jälkeen. Ja täällä Euroopan Unionissa sitä, mitä ennen nimiteltiin pelon ja vihan sekaisin tuntein kommunistiseksi diktatuuriksi, sanotaan nyt "erilaiseksi demokratiaksi kuin mihin lännessä on totuttu". Ollaan kavereita, ollaanhan Vovka?

Valaistuksen paikka


Tämä video on niin hieno, että oli napattava se Eufemialta sellaisenaan. Ja sanon samoin kuin hän: katso tämä video loppuun asti (kesto 8 min.), se ei ole taideteos eikä tirkistelyä.

Edit illalla. Olen pohtinut tuota videon antamaa ymmärrystä koko päivän. Siis tämän ihmisen oma kieli tulee lähelle kuva- ja tanssitaidetta, hyvä esimerkki on lipunliehutus-kuva. Juuri se on tarkoituksena kun taiteella sanotaan pyrittävän hahmottamaan erilaista kokemisen tapaa, mutta on huikeaa saada kädenojennus "toiselta puolelta", todellisesta toisin kokemisesta! Videon henkilö on niin sanotusti autistinen, mutta tästä lähtien taidan käyttää tätä vajavaisuuden ilmausta lainausmerkeissä, koska kyseessä ei näemmä olekaan vajavaisuus vaan erilainen kieli ja maailmanhahmotus.