maanantai 4. elokuuta 2008

The Mainos

Näittekö Sen? Mainoksen, joka tuli eilen Maikkarilta illalla, ja jota mainostettiin eilen Hesarin etusivulla? Muotoilija Stefan Lindfors on suunnitellut uuden vesipullon, jolla on lisäksi Missio. Pakkohan se oli katsoa, ja hymyillä päälle, sekä etu-, että jälkikäteen: kätevää! Ilmeisesti Lindforsin & kumpp. oli tosiaan kannattanut maksaa (montako kymmentä tuhatta egeä?) etusivun ilmoitus jotta ei tarvitsisi esityttää mainosta kuin yhden kerran, ja silti saavuttaa uteliaitten (kuten meikäläisen) täysi huomio. Reklaami oli Tairetta.

Taiteeksi sitä ei tee sen muoto sinänsä, mainos, joka on musiikkivideo, joka on aina mainos myös. Eikä se, että siinä on huippuartistit työstäneet erinomaisen kauniin pienen ehjän teoksen, vaan juuri tuo koko happeninki sen ympärillä: ainutkertaisuus , kopioitumattomuuden illuusio, siis aitous. Siis arvokas taideteos. Wau, ihailen vilpittömästi, ih, ih, ih.

Hassua siinä on se, että vesipullorinkula on kyllä kaunis, mutta käytännöllinen tai ekologinen se ei ole. Siis ihanaa huippumuotoilua, ja ekologinen haaste säästää sen ostamisella luontoa, Itämerta suojella tai mitäseoli. Mutta mitä teet sillä baagelilla sen käyttökerran jälkeen? Heität pois vai alat keräillä niitä vitriiniin? Tarkoitan, että miten sen saa puhdistettua jos haluaa uusiokäyttää sitä?

Minä olen vesijuoppo naisihminen ja ostan aika ajoin pullollisen jotain kuplavettä. Siitä saan hyvän pullon, jonka täytän kotikaupunkini erinomaisen makuisella hanavedellä. (Me olemme kuninkaita kaikki täällä Suomenmaalla, meillä on puhdasta, kirkasta, jumalaisen makuista vettä hanassa! Koko maailmaa ajatellen se on kai jotakinkuin samaa kuin meillä olisi hanassa shampanjaa joka tiinalla!!) Sitä käytän ja puhdistan, käytän ja puhdistan, kunnes pullo menee sameaksi, sitten laitan sen pullonpalautuskoneeseen. Mutta kuinka tuo uudelleen keksitty pullo siis pidetään puhtaana?

Ehkä olen ennakkoluuloinen. Pidänhän minä muistakin Lindforsin suunnittelemista jutuista, ainakin osasta. Täytynee kannattaa Itämeren puhtautta ja kokeilla. (Näin mainos siis toimii, tahdoin tai en...)

3 kommenttia:

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

Kun HS aikoinaan uutisoi pullosta ensimmäisen kerran, luulin, että kyseessä on vitsi. Kyseessä ei ollut hauskuutusyritys, vaan paitsi Lindfors ja jakeleva yritys, myös toimittaja oli tyystin unohtanut kysyä mitä öljyjalostepullolla on tarkoitus tehdä käytön jälkeen ja josko ne luvatut sentti tai pari korvaavat koituneen vahingon ja palauttavat Lindforsin ekologisen jalanjäljen ihmisen mittoihin. Veikkaan, etteivät palauta. Mainonta on harhaanjohtavaa.

Tulen luultavasti uskoon, mikäli ekoväite menee kenellekään läpi, sillä pelkällä ihmisen järjellä tämän gimmickiin ei luullakseni voi erehtyä uskomaan. Taustalla täytyy olla korkeamman voiman.

Paakeli on muodoltaan kaunis, mutta ekohenkeä olisi tuonut jokin muu materiaali kuin muovi ja etenkin uusiokäytettävyys. Lindforsin ja kumppaneiden oivallus muistuttaa tätä erästäkin kotimaista muotisuunnittelijaa, joka yleisötilaisuudessa mainitsi ekoteoksi sen, että hän suosii palveluja ja käy kosmetologilla - kukaan ei kehdannut sanoa mitään.

Niin pikkusievällä ja vähäpätöisellä tapaa hauska kuin ajatus onkin, rinkulat jäävät takuulla itseltäni ostamatta.

Olet muuten erinomaisen oikeassa suomalaisesta vesijohtovedestä. Se on jumalaisen juotavaa! Paitsi Helsingissä vuoden lopulle saakka.

soli kirjoitti...

Brändi-ihmiset auttavat nostamaan brändiesineen, jonka avulla taas muut voivat stailata elämäänsä piirua verran kiinnostavammaksi, brändätymmäksi. Siinä touhussa ekologisuuskin on vain yksi brändin osatekijä. Ekologisuuskin on ostettava hyödyke?! Sellainen saa kyllä meikäläisen nieleskelemään tyhjää.

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Mitäs täällä on näin hiljaista?