perjantai 29. helmikuuta 2008

Katso ja näe

Nyt olen nähnyt Sen, siis Smedsin & ansamblen Tuntemattoman sotilaan. Sehän on visuaalisesti aivan häikäisevä! Dramaturgisesti ei niin hyvin pysy kasassa, joitakin aivan käsittämättömiä kuolleita hetkiä, joista en tullut ymmärtämään, pettikö teknikka vai pitikö siinä muka sisäistää jotakin pitkään ja hitaasti. Tavallaan koska Rokka saa niin paljon käsittelyaikaa teoksessa, olisin toivonut jotakin uutta lähestymistäkin Rokan tarinaan. Mielestäni toteutus on jopa uskollinen Linnan teokselle, ainakin siinä määrin, mitä uskon kirjalijan itse tarkoittaneen teoksellaan. Siis että ohitetaan se vastenmielinen palvonta ja kaavaksi muodostunut lähestyminen. Voi olla että kaikki eivät osaa ulkoa vuorosanoja, mutta luulisin, että aika moni osaa, joten niiden toistaminen sellaisenaan tekee aina jotenkin etäännyttävän vaikutuksen, mennään väkisin siihen Ainoaan ja Oikeaan Lukutapaan. Sitä olisi voinut murtaa mielestäni vielä enemmän, muuttamalla kertakaikkiaan suurimman osan vuorosanoista. Mutta visuaalinen ja performanssin omainen toteutus on aika huikeaa tykitystä. Löysin tässä vaiheessa vasta Tekijäin blogin, jossa ei kylläkään suurin osa klipeistä toimi.

torstai 21. helmikuuta 2008

Ei genitaaliahdistuneille eikä 11-15-vuotiaille

Kosketus. Öljyväri kankaalle, 2008
130 x 200 cm
Muuten hyvä, mutta koko pääidea jäi vajaaksi tässä versiossa (tämä on jo kolmas), sillä naisen pitäisi koskettaa ihan varovasti miestä siivellä, mutta eleestä tulikin täysin torjuva. Äh. Eräs kollega katsoi tuota ja sanoi sangen provosoituneena, että tyypillistä, että nainen on tuolla tavalla silvottu ja miehellä on vaikka kuinka paljon käsiä. Näkökulma yllätti minut, en itse ajatellut naista silvottuna vaan maagisesti mutantoituneena. Ajattelin sitten että laitan miehellekin käpälän, ettei nainen olisi yksin avuton. Sillä tässä en tarkoittanut esittää sukupuolten valtataistelua enkä genderin ahdistavuutta vaan kahden ihmisen välistä halua, epäröintiä, toivomista ja muuta sellaista, ja koskettamisen vaikeutta. No vaikeeta siitä tulikin joo. Minä tietysti kuvaan tilanteissa miestä ja naista kun olen kaikesta huolimatta niin hirveän hetero.

Naisen jalkojen väliin upposi tuollainen mahtava luola, johon voisi tehdä unimatkan alisiin. Joku oli kuulemma kääntynyt ovelta pois kun oli ensimmäisenä iskenyt silmänsä miehen genitaaleihin. Miten lie osannutkin.

Tämä teos on omistettu tragedian muusalle.

perjantai 15. helmikuuta 2008

Näyttelykuvia


Kosketus. Öljyväri kankaalle, 2008
Olemisesta ja ajasta, osa IV. Installaatio, 2008; jousipatja, liivate, akryyliväri



Kosketus. Öljyväri kankaalle, 2008
Olemisesta ja ajasta, osa III. Installaatio, 2008; nenäliina, pieluskirja, ihokivi, hanskat


Halu. Öljyväri kankaalle, 2008

Olemisen tapaa. Öljyväri kankaalle, 2007. (pieni maalaus)

Olemisesta ja ajasta, osa II. Installaatio, 2008; zetorin rengas ja nyplätty pitsi

Olemisesta ja ajasta, osa I. Installaatio, 2008; leipäpussinsulkijat

Ilmestys. Akryyliväri kankaalle, 2007
Halu. Öljyväri kankaalle, 2008
Olemisesta ja ajasta, osa II. Installaatio, 2008; zetorin pyörä, nyplätty pitsi

* * *
Tältä siellä näyttää, hillittyä ja hallittua. Olen hieman ihmeissäni tuloksesta, sillä edellisessä näyttelyssäni roikkui lakanoita joka paikassa ja repaleiset akvarellit rellottivat seinillä. Mutta tämä oli laitettava kyllä näin, koska tuo installaatio oli niin tiukkailmeinen.

Olen onnellinen, pidän näyttelystäni.

sunnuntai 10. helmikuuta 2008

Ei kuvia tänäänkään.

No niin hyvää päivää, ajattelin viimein vilauttaa näyttelyäni, mutten saa ilmestymään mitään palkkia, johon lisätä kuvia. Tämä on mielenterveydelle tuhoisaa. Juuri kun olin keräämässä kotioloissa raivoa mennä paiskaamaan digiloota myyjän naamalle, että tee tuolle viipalesoossille jotakin, tämä loota alkoi toimia kuin...hmm, ei nyt enkeli, mutta kuitenkin. Printteri tulostaa, muttei suostu kopioimaan, sillä sen mielestä musta purkki on asennettu väärin. Eikä auta mitään, että kerran päivässä huudan sille, ettei minua toosan mielipide väripurkkien asennoista kiinnosta hiukkaakaan, varsinkaan kun se osaa kuitenkin tulostaa ihan normaalisti. Ei auta. AAARRRGHH!

Niin se turvavyön vastinkappale oli myös tällainen nykyajan juttu: ei uutta vastinkappaletta saa, ehei. Piti tilata koko turvavyö, ja poistaa entinen kuskin tuolia myöten ynnä asentaa sinne jonnekin pilotin tuolin ja ohjaamon kuoren väliin joku hemmetin räjähdyspatruuna, joka tarvittaessa lennättää sankarittaren maatakiertävälle radalle, jos niin kova paikka tulee eteen, ettei tavan turvavyön puristelu riitä. Oi kiitos ja kaksisataa euroa!

tiistai 5. helmikuuta 2008

Inbjudan till utställning

Tässä pähkäilen, osallistuako Suomen Taiteilijain 113. näyttelyhakuun. Tai siis lähinnä, onko varaa. Jurytysmaksu kepeät 40 egeä. Ja ne onnelliset, jotka valituiksi tulevat, saavat kustantaa teosten kuljetukset näyttelyyn ja takaisin, sekä halutessaan vakuutukset kattamaan kuljetukset, varastoinnin sekä itse näyttelyn -järjestäjän toimesta ei ole vakuutusta. Jos haluaa takaisin jurytykseen lähettämänsä kuvat, on palautuskirjekuorikin kustannettava itse. Melko reilua taas kerran. Minua ei koskaan hirveästi naurattanut se Kummelin Artisti maksaa -juttu, kun se nyt vaan on todellisuutta. Siinä tsoukissa kyse oli muistakseni muusikoista. Ihmettelenpä, onko muusikoilla sellaista, että he maksavat siitä ilosta, että pääsisivät esiintymään johonkin, ja matkakorvauksia tai päivärahoja kyselevä saisi vain kohonneita kulmakarvoja vastaukseksi...No joo, blaa blaa. Sama kuin kysyä Venäjällä "Miksi?"

* * * * * * *

Tapasin männäviikolla (...) yhden exän, ensimmäistä kertaa vuosien ja vuosien jälkeen. En nähnyt hänestä minkäänlaista unta jälkikäteen. Outoa. Luulisi nyt jotain nousevan tajunnan pohjamujuista, mutta ei. Olipa ontto tapaus?

* * * * * * *

Joskus olen vähän liian Daideilija, sanoi Kirjallisuusjaos. En tiedä, olenko vienyt verokorttini duuniin tänä vuonna. Muistan tehneeni sen, mutta voi se olla viime vuoden muistokin. Tänään en edes huomannut olevani poissa normaali-ihmistasolta, mutta se kävi selväksi, kun käytiin autokorjaamolla seuraava keskustelu:

-Pitäisi saada uusi turvavyön tuo kappale, mihin se vyö pannaan.
-Ai siis vyö vai se vastinkappale?
-Niin, semmoinen vastinkappale sitten kai.
-Mikä auto sulla on?
-Ford. Eiku Opel!
-Joo-o...Mikä malli?
-Een muista...(hyvä kun en sanonut että valkoinen)
Korjausmies ontuu ovelle katsomaan.
-Vectrahan tuo on.
-Ai niin!
Korjausmies linkuttaa takaisin tietokoneelle.
-Mikähän moottori siinä on?
-?? Öö, siis oisko yks piste kasi?
Korjausmies miettii hetken.
-Parempi kai tarkistaa...
Korjausmies ontuu ulos asti ja tarkistaa rekkarin, ontuu takaisin sisälle ja katsoo rekisterikeskuksen tiedoista. Onneksi hän ei kysy osaanko ajaa sitä autoa...

Edit.6.2.2008
Mainittakoon, että yleensä kun pääni toimii kuten pitää, osaan kaikki tarpeelliset tiedot siitä kaarasta, jopa rekisterinumeron.
Tajusin vasta illalla, ettei se miesparka tosiaan edes yrittänyt kysyä rekkaria, turhaa se varmaan olisi ollutkin. En tiedä mikä meni. Eihän siellä ollut kukaan edes ilman paitaa.

perjantai 1. helmikuuta 2008

Tuuli käy kylmästi

Täällä ollaan taas, hengissä hyvinkin. Ripustaminen menikin yllättävän joutuisasti, olin ladannut ylenpalttisesti energiaa siihen tapahtumaan, ja energiaa riitti sitten kaikenlaiseen pörräämiseenkin. Ja sitten nukuttiin pitkään ja hartaasti. Ja sillä välin, voi kauhistus, lunta on tullut puoli metriä ja järisyttävän huonoja työttömyysturvaohjeistuksia ja ties mitä.

Että taiteilijoille (tai tutkijoille ja em. alojen väleillä liikkuvalle prekariaatille) ei tarvitse maksaa työttömyyskorvausta, mikäli on alan koulutus, omistaa pensselit ja vuokrasopimuksen työhuoneelle, mikäli kuuluu alan ammattiliittoon ja hakee (!!siis ei edes tarvitse saada!!) apurahoja. Tässä ei riitä huutomerkit ilmaisemaan ajatuksiani. Tultasyöksevä lintu kertoi asiasta ajallaan ja hänen kauttaan pääsee katsomaan Hesarin juttua asiasta. (Minkätakia HS:n arkistoon ei pääse ilmaiseksi?)

TATUSOTU on sivusto, jossa käsitellään taiteilijoiden ja tutkijoiden ynnä muiden työkkärin & Kelan rattaiden väliin putoojien asioiden ajoa.