Työläiset

Huoltomies kävi työhuoneella päivänä muutamana jonkun tarkastajan kanssa ja haeskeli sammuttimia. Haahuilivat huoneeseenikin niitä etsimään. Meinasin sanoa hänelle että ei minulla ole kuin näitä liekinheittimiä, mutta miesten luotua katseensa seinille heidän ilmeistään päätellen he tajusivat sen sanomattakin. Mutta sitten eilen huoltomies tuli uudestaan, koska oli huolissaan siitä miten kylmässä minun pitää töksennellä. Ja rassasi patterit kuntoon, ihan tuosta vain. Ihmeellistä, melkein synnillisen mukavaa kun ei tarvitse pukea viittä paitaa päällekkäin. Ajatella että maailmassa on vielä noin helposti korjattavia asioita, ja reiluja työläisiä jotka osaavat ne myös korjata!

Näyttely lähestyy ja paniikki yltyy. Maalaan yhtä työtä vimmassa, onneksi se sujuu hyvin. Olen ollut siihen tyytyväinen, se on se sama aihe, josta olen tehnyt jo usean version. Kosketus, herkkyys, halu; valo ja pimeys. Metamorfoosi tai maaginen realismi. Mutta. Tänään kun iloisena ajattelin ettei ole valmistuminen kaukana, ja menin katsomaan kauempaa, näin yhtäkkiä sen aivan uusiksi. Voi jösses, asetelma on hirveä klisee! Häpesin hetken syvästi kuviteltujen pilkallisten arvioiden edessä, kuvittelin kuinka näyttelyyni tulee Taiteen Keskustoimikunnan Salainen Kliseerikoskomissaari ja takavarikoi koko duunin! Sitten hengittelin hyperventilaatiot pois ja kerroin taas kerran itselleni, että se nyt vaan on tehtävä kun minä haluan! Ei oo helppoo.