Kas vain, pakkasta on, niinkuin silloin muinoin kun oli talvia. Ei vaan, kyllähän kylmää on ollut silti. Työhuoneellakin on ollut tuommoista 13 astetta. Viime talven jotenkin sinnittelin, tämän martaan alussa lopulta älysin ottaa autolämmittimen käyttöön. Siitä vaan lähtee yllättävän raju humina, vaikkei sitä ymmärrä meteliksi paikanpäällä, mutta työhuoneelta lähtiessä korvat soivat kuin olisin ollut konsertissa. Outo taajuus sekoittaa korvani. Mutta lämmittää pitää, ja kuuloa varjella, siispä pitää samalla kuunnella musiikkia napeista.
Pidän kahvimaidoa ikkunan välissä, koska ateljeetani ei ole varustettu jääkaapilla. Maito oli tietysti jäätynyt, revin purkin auki ja hakkasin ruuvimeisselillä jäämaitokokkareita kahviin. Ilma oli kirkas ja tuore, sopi hienosti Arvo Pärtin Spiegel im Spiegel -teokseen. Samalla vääntelin sormeni kipeiksi rautalankakiekuroita ja järjestin niitä oikeaan järjestykseen, niitä on satoja. Kyllä elämä on sitten hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti