Mies näkee naisen ravintolassa, ihastuu tämän kauneuteen, eikä tee tuttavuutta. Sitten tulee katumapäälle ja ottaa ja julkaisee Hesarissa kahdellakymmenellä tonnilla etsintäkuulutuksen. Tooosi romanttista. Ennemminkin aika urpoa. Jos miekkonen ei saanut suutaan auki illalla, miten hän kuvittelee onnistuvansa myöhemmin sen paremmin?
Mutta seuraavana tuosta tempauksesta tuli mieleen että kyseessä on uusi ovela mainontatapa. Paitsi ettei yhteystietoina ollut kuin s-postiosoite, ei siis valtavan tehokasta mainonnaksi. Ja koska asia on päivän puheenaihe, on jo vakuutettu ettei kyseessä ole mainos vaan oikea immeinen.
Mies pyysi kirjoittamaan englanniksi, mutta itsekin kirjoittaa huonosti, mikäs mies se sitten on? Ujo maahanmuuttajamiljoonikko? Haluaa jonkun niistä ponnaripäisistä blondeista suomalaispimuista, ihan kuka vaan, kunhan vastaa?
Ehkä kyseessä on kuitenkin mainos, tätä uutta sissimainontaa, joka toimii kuin juna. Me vain olemme niin ihastuttavan uteliaita, että välittömästi viriää salapoliisitoimintaa, Hesarin keskustelut asiasta ovat erittäin viihdyttävää luettavaa. Nyt ovat ilmaista nostetta saaneet ainakin uusi televisio-ohjelma, helsinkiläinen ravintola ja suuresti rummuttava numeropalvelu. Ööh, hiukan epätarkkaa hutkimista sinänsä, mutta jospa kyseessä onkin kaikkien kolmen yhteismainos?
5 kommenttia:
Minusta ele on kömpelyydestään huolimatta kaunis; jollakin vieraalla tavalla. Sen sijaan tätä pikkusieluista kohua ja mainontajaadaa pidän häpeämättä vuoden alkeellisimpana spekulatiivisen keskustelun aiheena.
Huh, olen aivan päinvastaista mieltä. Minusta miehen ele on säälittävä ja outo. Kuin jostain halpisromanttisesta harlekiinileffasta: koska mies on jo todennut, että nainen on kaunis, hänen on oltava siis myös hyvä ja täydellinen, kannattaa siis metsästää myös jälkikäteen.
Kun taas mainosepäilyt ovat saaneet aika monet pohtimaan mainostuksen nykyrajoja. Kiinnostavaa keskustelua!
Noh, venäläiseksi liikemieheksihän se romanttinen surkimus kuitenkin paljastui. Eikä teko välttämättä säälittävä olisi venäläisen kulttuurin kontekstissa.
Olen huomannut, että on ihmisiä, joita Harlekiini-pokkarit koskettavat. Ei tunnu hyvältä leimata toisen kallista yleisesti ottaen halvaksi, aivan kuin toimisimme yhdessä talousjärjestelmässä.
Mainostuksen rajoistakaan en ole tuolta osin huolissani. En voi kuvitella, että ostan sen tuloksena mitään, mitä muutenkin ole aikeissa hankkia. Jos joku toinen ostaa, en jaksa olla huolissani silloinkaan.
***
Maahanmuuttaja, liikemiehen tuntoja ei tarvitse pitää alisteisina yleiselle (kon-)tekstille. Ihminen käyttää aina sellaista kättäpidempää (vaikka Harlekiini-pokkaria) kuin on saatavilla - luovasti ja minkään kulttuurimanuaalin determinoimatta.
Hei, kiinnostavaa. Kun nimittäin satuin tänne vasta. Ei siis niinkään enää tämän jo jäähtyneen kohun lämmittäminen, vaan bloggaajan näkökulma. Helpotti lukea.
Luinpa nimittäin minäkin (mies) mm. Hesarin vellovaa keskustelua. Ja ihmettelin sekä säälin puolestani kaikkia niitä naisia (elleivät sitten olleet mainostajien palkkalistoilla... :P), jotka pitivät tätä tempausta niin kovin romanttisena!
Lähetä kommentti