sunnuntai 15. helmikuuta 2009

Kuusi satunnaista asiaa minusta

Tämä on meemi, jossa pääsee taas kertomaan itsestään jumalattoman kiinnostavia asioita, joten pakkohan siihen on tarttua...
Tämä on Sokealta kanalta nokittua.

1)
Uskon ihmeisiin. En ole nähnyt ufoja enkä enkeleitä, mutta olen valmis uskomaan siihen, että ihmeitä voi tapahtua ja tapahtuu. Jotain toivoa täytyy ihmisellä olla, jotain puhdasta ja vilpitöntä uskoa johonkin absoluuttiseen hyvyyteen. Siksihän ihmepelastusleffat aina toimivat: onhan se niin ihanaa, kun kaikki vaan yhtäkkiä järjestyy parhain päin! Itselleni on tapahtunut paljon pieniä ihmeitä ja muitakin kummallisia tapahtumia, joten siksi minun on helppo uskoa suurempiinkin. Niitä nyt vaan tapahtuu.

2)
Olen huulirasva-riippuvainen. En voi sille enää mitään, olen ollut jo vuosia. Jos joudun tilanteeseen, että minulla ei ole yhtään huulirasvaa (tai huulikiiltoa tai edes jotain laardia) käsillä, huuleni alkavat välittömästi korppuuntua. Tai ensin sitä lipoo hermostuneesti huuliaan pitääkseen ne kosteina, mutta se vaan kuivaa niitä enemmän, jolloin ne alkavat ahavoitua ja ovat lopulta aivan koppuraiset. Tämä siis noin kahdessa tunnissa. Kamalaa. Älkää te joutuko huulirasvakoukkuun.

3)
En ole koskaan kyennyt vetämään yhtään leukaa, enkä varmaan koskaan kykenekään. Vaikka olen kohtuullisen hyvissä lihasvoimissa, minulla on kai suhteessa liian painava takapuoli, että jaksaisin naisen kätösineni vetää ruhoni ilmaan. Tämä on suuri traumani, sillä se esti minua aikoinaan hakemasta teatterikorkeaan. Se oli tietenkin Turkan aikaa, ja minä olin silloin(kin)käsivoimiltani olematon ylioppilas ja kauhistuin ajatustakin mennä sinne nöyryytettäväksi. En siis koskaan hakenut sinne, mutta olen lohduttautunut sillä, että ehkä näin oli tarkoituskin, sillä siitähän suuntauduin sitten kuvataiteisiin.

4)
En pelkää lainkaan käärmeitä, mutta kekomuurahaisia pelkään. Olen ymmärtänyt, että se on melko harvinainen järjestys. Minusta käärmeet ovat kauniita ja kiinnostavia otuksia, mutta muurahaiset ovat ärsyttäviä ja niitä on aina liikaa joka paikassa, ja ne vilisevät hermostuttavasti. Joskus jopa ahdistavasti, kun ei varsinkaan kekomuurahaisalueella saa olla niiltä millään neliösentillä rauhassa. Sitä paitsi kusiaiset ropistavat ilkeästi ja pitelevät aivan liian virkamiesmäisesti kiinni uhristaan. Ja ne keltiäiset purevat todella kipeästi, yök. Okei, purevathan käärmeetkin, mutta kyllä siinä on jo selkeä aste-ero siinä kohtaamisessa, että tuleeko purruksi vai ei. Minusta käärmeiden vihaaminen on aivan yhtä tunnepitoista kuin susienkin. Kuten susien uhriksi ei ole joutunut Suomessa ihmisiä lainkaan sitten 1800-luvun nälkävuosien, ei niiden kyidenkään puremaksi kovin helposti joudu. Minä en edes ole nähnyt elämässäni kuin kymmenisen kyytä, mutta kuinka monen ylisosiaalisen kusimurkun puremaksi olen joutunut? Lukemattomien! Järkyttävää! Mielestäni muurahaiskekokantaa tulisi voimallisesti rajoittaa Minun koskemattomuuteni turvaamiseksi!

5)
Ajokorttini on 2½ vuotta vanha. En hankkinut sitä silloin nuorena, koska paitsi ettei minulla olisi ollut siihen varaa ilman suuria ponnisteluja, olin myöskin niin idealistinen, että kuvittelin tulevani toimeen koko elämäni ilman yksityisajoneuvoa. Jos olisin tiennyt, miten voimaannuttavaa on omata kyky ja resurssit kuljettaa itse itseään ihan minne haluaa, olisin varmasti kuitenkin hankkinut ajokortin. Pidän siitä vapauden tunteesta, oman itsensä valtiuudesta. Ajan mielelläni ja pitkiäkin matkoja, mikä tuntui hämmästyttävän autokoulun opettajaani kun palasin toista vaihetta suorittamaan. Hän kai luuli että kaikki rouvashenkilöt ovat arkajalkoja ratissa. Minun kaasujalkani ei ikävä kyllä ole kovinkaan arka...

6)
Valvon liikaa, aina kun minulla ei ole joku käskemässä nukkumaan. Kyllä sen nyt ymmärtää kun vastikään kotoa muuttanut raakileaikuinen haluaa uhmallakin valvoa, vastapainoksi sille orjuudelle kun niiiin monet vuodet piti mennä kiltisti nukkumaan kun vanhemmat käskivät. Mutta kyllä siitä vapauden huumasta on minulla jo kauan aikaa. Ketä minun vielä pitää uhmata? En ymmärrä. Tai sitten se on tätä vastapainoa taas lasten kanssa vietetylle ajalle, että on PAKKO saada viettää aikuisten aikaa, vaikkei edes jaksaisi. Mark Levengoodin kirjassa (muistaakseni Ystävä sä lapsien anna villoja)on mainio haastatteluvastaus joltakulta lapselta, että aikuiset on outoja, kun ne saisi syödä karkkia ja valvoa miten paljon vaan, kun ei ole ketään käskemässä, mutta sitten ne ei edes tee sitä!

Hassuja asioita. Miksei. Haastan Maahanmuuttajan, Anita Konkan, Tultasyöksevän, Actus-Purusen, sillä hän ei oikeastaan koskaan kerro itsestään mitään, Ikkuna-Iineksen, joka on valtaisan hyvä keskustelija, mutta voisi vaihteeksi puhua ansaitusti vain itsestään. Siinä on vasta viisi, joten joku salainen lukija saa täydentää kuudenneksi :-)

Tässä meemin säännöt


1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut.2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.

14 kommenttia:

Sokea kana kirjoitti...

Jaan tuon suhtautumisen käärmeisiin.
Hämeessä lapsuudessani en nähnyt koskaan käärmeitä. Miehen kanssa meillä oli aikoinaan kesäpaikkana pientila Suur-Saimaan laidalla, vaaralla ja metsän keskellä.
Rauhallisella tontilla oli kyitä.Yhden ison näki usein kiepillä kivikossa vaaran korkeimmalla kohdalla. Kerran menin työntämään nenäni ilmeisesti liian lähelle, koska kieppi hajosi ja kaksi käärmettä luikerteli kivien koloihin. Siis rouva Kaifaskin! Oikeastaan hävytön nimi - mutta olin mielissäni käärmesukukunnan tulevaisuuden puolesta.
Käärmehän oli äitijumalatteren tunnuseläin, minullakin oli aikoinaan kultista kertova Kalevala-korun käärmesormus, mutta kun se onneton tarttui aina joka paikkaan kiinni.
Myös suomalaisessa navetassa piti olla käärme maidon tulon varmistamiseksi, kylläkin vaskitsa, joka ei oikeastaan ole käärme.

soli kirjoitti...

En ole kuullutkaan että käärmeitä sanotaan Kaifaiksi. Sepä se kertookin käärmevihan vahvan juuren, Raamatun antaman arvoasteen käärmeille.

Sokea kana kirjoitti...

Olikohan se Satu Hassin Maljasta ja Miekasta mistä luin, että kristinusko teki käärmeestä syntiinlakeamiskertomuksessa syyllisen juuri siksi, että haluttiin tehdä pesäero äitijumalattaren tunnuseläimeen.

Tuo rouva Kaifas oli siis meidän omaa alitajuista käärme-vihamieleisyyttämme, josta täten ilmaisen katumukseni!

Sokea kana kirjoitti...

Eikun eikun! Malja ja miekka oli Riane Eislerin, Satu Hassi oli vain suomentanut sen!

Iines kirjoitti...

Soli,

noissa linkeissäsi on pientä häikkää, sillä niistä ei pääse blogeihin. Olisin ollut kiinnostunut tuosta Maahanmuutto-blogista! Muuten ei haittaa, sillä muut blogit tiedän hyvin. (PS Minulla on jo viisi kohtaa valmiina..)

soli kirjoitti...

Korjasin linkit, kiitos Iines kun huomautit. On tainnut olla jotain häiriötä blogi-ilmassa yleisesti, kun sinullakin oli ongelmia. Oletpa sinä nopea! Minulla meni monta päivää kertä nuo kohdat!:-)

soli kirjoitti...

Sokea kana, kuten tiedämme ikävä kyllä, kristinusko on tehnyt valtaisan vaikutuksen ottamalla pesäeron moneen menneisyyden ajattelutapaan, ja sillä on ollut perustava vaikutus länsimaiseen kulttuuriin. Otetaan nyt vaikka tuo mennyt perjantai kolmastoista päivä. Että kolmetoista olisi epäonnenluku, on selkeästi luontoa vastaan, sillä vuodessahan on todellisuudessa 13 kuuta, kuunkiertoa. Mikä taas on jotenkin heti enemmän naisten juttuja, kuut ja muut, eli paha asia...

anitak kirjoitti...

Hei Soli, yritän jossain välissä vastata meemi-haasteeseesi, vaikka vaikeata se on, kun en ole tottunut kertomana itsestäni muussa kuin fiktion muodossa.

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Leuan vetäminen on vaikeeta, chins, haaveilen siitä joskus. Olin 33 kun sain ajokortin, synnytin pojan seuraavana päivänä..

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Kiitos haasteesta. Se onkin vaikeaa - keksia kuusi sattumanvaraista totuutta. Mikä olisi se valintaperiaate, että asiat pysyisivät satunnaisina?

Maahanmuuttaja kirjoitti...

Tehtävä suoritettu!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Olet mielenkiintoinen ajattelija. Mitäköhän kaikkea sinussa oikein liikkuukaan, kun satunnaiset jo kertovat enemmän kuin monella tuhannet tarinat?

soli kirjoitti...

Oho, kiitos otshin! Olipa se päivän pelastus :-)
Kyllä liikkuu paljon kaikenlaista...

Anita Konkka kirjoitti...

Hei Soli, vihdoin ja viimein sain aikaan vastauksen haasteeseesi. Soiihen tarvittiin myös vähän Teemun työntövoimaa.