Tässä pähkäilen, osallistuako Suomen Taiteilijain 113. näyttelyhakuun. Tai siis lähinnä, onko varaa. Jurytysmaksu kepeät 40 egeä. Ja ne onnelliset, jotka valituiksi tulevat, saavat kustantaa teosten kuljetukset näyttelyyn ja takaisin, sekä halutessaan vakuutukset kattamaan kuljetukset, varastoinnin sekä itse näyttelyn -järjestäjän toimesta ei ole vakuutusta. Jos haluaa takaisin jurytykseen lähettämänsä kuvat, on palautuskirjekuorikin kustannettava itse. Melko reilua taas kerran. Minua ei koskaan hirveästi naurattanut se Kummelin Artisti maksaa -juttu, kun se nyt vaan on todellisuutta. Siinä tsoukissa kyse oli muistakseni muusikoista. Ihmettelenpä, onko muusikoilla sellaista, että he maksavat siitä ilosta, että pääsisivät esiintymään johonkin, ja matkakorvauksia tai päivärahoja kyselevä saisi vain kohonneita kulmakarvoja vastaukseksi...No joo, blaa blaa. Sama kuin kysyä Venäjällä "Miksi?"
* * * * * * *
Tapasin männäviikolla (...) yhden exän, ensimmäistä kertaa vuosien ja vuosien jälkeen. En nähnyt hänestä minkäänlaista unta jälkikäteen. Outoa. Luulisi nyt jotain nousevan tajunnan pohjamujuista, mutta ei. Olipa ontto tapaus?
* * * * * * *
Joskus olen vähän liian Daideilija, sanoi Kirjallisuusjaos. En tiedä, olenko vienyt verokorttini duuniin tänä vuonna. Muistan tehneeni sen, mutta voi se olla viime vuoden muistokin. Tänään en edes huomannut olevani poissa normaali-ihmistasolta, mutta se kävi selväksi, kun käytiin autokorjaamolla seuraava keskustelu:
-Pitäisi saada uusi turvavyön tuo kappale, mihin se vyö pannaan.
-Ai siis vyö vai se vastinkappale?
-Niin, semmoinen vastinkappale sitten kai.
-Mikä auto sulla on?
-Ford. Eiku Opel!
-Joo-o...Mikä malli?
-Een muista...(hyvä kun en sanonut että valkoinen)
Korjausmies ontuu ovelle katsomaan.
-Vectrahan tuo on.
-Ai niin!
Korjausmies linkuttaa takaisin tietokoneelle.
-Mikähän moottori siinä on?
-?? Öö, siis oisko yks piste kasi?
Korjausmies miettii hetken.
-Parempi kai tarkistaa...
Korjausmies ontuu ulos asti ja tarkistaa rekkarin, ontuu takaisin sisälle ja katsoo rekisterikeskuksen tiedoista. Onneksi hän ei kysy osaanko ajaa sitä autoa...
Edit.6.2.2008
Mainittakoon, että yleensä kun pääni toimii kuten pitää, osaan kaikki tarpeelliset tiedot siitä kaarasta, jopa rekisterinumeron.
Tajusin vasta illalla, ettei se miesparka tosiaan edes yrittänyt kysyä rekkaria, turhaa se varmaan olisi ollutkin. En tiedä mikä meni. Eihän siellä ollut kukaan edes ilman paitaa.
3 kommenttia:
Jumalan kiitos! Jos olisi autoasentaja ollut ilman paitaa, olisi taiteilija silloin syyllistynyt seksuaaliseen häirintään.
Niin, nyt on taas keskustelu kuumana, saako (sitä toista) sukupuolta katsoa vai ei. Ja aina on jauhot ja vellit herttaisesti sekaisin, kun kohu lähti siitä että raja se on tuttavallisuudellakin, ja siirrytään sujuvasti siihen ettei saisi edes katsoa. Mihinpä sitä ihmisen lapsi tosiaan silmänsä panisi jos biologisesti kiinnostava sukupuoli ilmaantuu biologisesti kiinnostavana eteen?
Lohdutin(!) tarinallasi ystävätärtä, joka valitti, ettei saanut tilatuista teksteistään mitään korvausta. Ajattelivat toisessa päässä, että totta kai hyvä asian vuoksi kirjoitetaan ilmaiseksi - saihan ihminen nimensäkin julki eli siis ilmaista mainosta. Kirjoittava ihminen sentään menettää työajan lisäksi pahimmassa tapauksessa - eli juuri tässä netittömässä tapauksessa - vain kirjepostimerkin. Ajatella muuten, että netti ei ole tullut vielä mukaan kuvataiteen jurytykseen - jpg-kuva vain matkaan:)!
Lähetä kommentti