sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Ja sama silmät auki

Olen ollut kevään kiireyttämä pitkän pitkän aikaa, enkä edelleenkään osaa sanoa mitään muuta kuin tallentaa löydökseni edellistä tapausta koskien. Ja näidenkään tietojen paikkaansapitävyydestä minulla ei ole mitään sen parempaa taetta..hohhoijaa.
***

Koirakohu-näyttely pidettiin elokuussa 2007 Codice Galleryssa Managuassa Nicaraguassa, näyttelyn nimi oli Exposición N:o 1. Netistä löytämieni tietojen mukaan näyttelyssä poltettiin (kuka ja miten, sitä en saanut tietää) 175 palaa crackia ja unssi maria Sandinista-hymnin soidessa takaperin (täytyy tunnustaa että en tiedä mikä se on, tunnen vain Clashin biisin Sandinista, mutta tämä ei kai ole se...). Galleriassa oli riutunut kulkukoira narussa ja seinällä luki koiranruoalla kirjoitettuna Eres lo que lees (olet sitä, mitä luet). Kun tämän sain tietää, ymmärsin, etten voi oikeastaan sanoa teoksesta mitään, sillä se viittaa maan ja maanosan poliittiseen ja sosiaaliseen todellisuuteen, josta minulla ei ole kovinkaan kattavaa kuvaa. Gillermo Vargas on kertonut 18.5.2008 El Tiempo -lehden haastattelussa saaneensa idean teokseen tapahtumasta, jossa nicaragualainen addikti kuoli kahden rottweilerin raatelemana poliisin ja median katsellessa päältä.

Galleristi Juanita Bermidez sanoo, että koiraa ruokittiin säännöllisesti ja se oli sidottuna vain 3 h yhtenä päivänä, jonka jälkeen se karkasi. (Omituinen ristiriita -kuinka sitä kukaan edes ehti säännöllisesti ruokkia jos se jo karkasi) Vargas itse ei ole kommentoinut koiran kohtaloa, mutta huomautti jossain haastattelussa, ettei kukaan yrittänyt vapauttaa koiraa, antaa sille ruokaa tai kutsua poliisia paikalle. (Tämä ei kyllä pyhitä mitään). Vargaksen sanomaksi oli merkitty tällainen lausunto: "Näyttely ja sitä ympäröivä polemiikki korostavat ihmisten tekopyhyyttä, sillä kukaan ei välitä koirasta, joka nääntyy nälkään kadulla."

Nicaraguassa kuolee päivittäin satoja kulkukoiria, niinkuin varmasti muissakin maissa, joissa koiria juoksentelee vapaana. Tämä nimenomainen koira oli joidenkin tietojen mukaan jo kuolemansairas yleensäkin, eli sille ei oltu tehty mitään muuta kuin otettu kiinni ja viety sisätiloihin (mikä toisaalta voisi olla sairaalle koiralle jopa helpotus, jos sen ei tarvitse olla pakenemassa terveiden koirien höykytystä).

La Nación -lehti väitti, että koira kuoli osana teosta, joku oli ottanut kuvia näyttelystä ja julkaissut ne netissä, niissä ei ole mitään edellä mainittuja tietoja saati että olisi ollut kuvien ottajan tiedot. Vargasille on perustettu kahdetkin inhokkisivut, ja sitten tuo kirje kiertää maailmaa tehokkaasti. Vargasin väitetään itsekin allekirjoittaneen sen, minkä minä tulkitsin osoittavan hänen kokemustaan tuon kirjeen ja vastustuksen täydelliseen irrallisuuteen teoksen todellisuudesta.

Tästä tulee siis kaksi asiaa ajateltavaksi. Ensinnäkin se merkillinen paino, mikä galleriatilalla on. Jos koira kuolee kadulla, se on todellisuutta. Jos koirasta ottaa kuvan ja vie sen galleriaan, se on todellisuuspohjaista taidetta. Mutta jos koiran vie galleriaan, se ei ole taidetta, kuten jo itsekin ehätin julistamaan, vaan suuri vääryys. Tämä ei sittenkään ole paras esimerkki valaisemaan tuota näyttelytilojen mikroskoopin alaista painetta, sillä jotenkin minkä tahansa luontokappaleen vieminen näyttelyn osaksi ei jotenkin minun mielessäni onnistu tulemaan taiteeksi. Voisiko ajatella, että jos kyseessä olisi koulutettu eläin joka olisi osana performanssia, siis ikäänkuin voitaisiin kuvitella sen antaneen "luvan" hyväksikäyttöön, olemalla aktiivinen esiintyjä eikä esineellistetty elollinen olento. Edellyttäen että sitä ei kuitenkaan vahingoiteta.

Mutta miksi sitä ei saisi vahingoittaa galleriassa, kun kaduilla kuolee eläimiä, teurastamoissa kuolee eläimiä, ja maatiloilla ja luonnossa ja metsästyksessä, ja kotieläimiäkin saatetaan likvidoida liiallisen syntyvyyden tähden. Entäs rituaaliteurastukset? Tai sodan aiheuttamat tuhot ympäristölle? Tai vaikkapa rallikisojen? Pelkän maantieliikenteen? Taiteen tähden ei saa eläintä tappaa, mutta monen muun asian tähden saa. Pohjois-Karjalassa tapetaan joka ainoa susi mistä saadaan vainu, ihan vaan koska susi pitää tappaa, ja se on kivaa.

Saako taiteilijaa sitten uhkailla teoksen vuoksi? Saako ihmistä kohdella huonosti, pelotella ja jopa uhata tappaa sen tähden, että tämä on kohdellut koiraa huonosti? Löytyykö sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat valmiit tappamaan ihmisen, jotta kulkukoira ei kuolisi? Eikös siinä ole hiukan epäsuhtaa?

Ja toinen kysymys on huutomerkki: kuinka helpolla menin mukaan kiertokirjeeseen. Oli kiire, olin väsynyt, olin muissa ajatuksissa, en ottanut taustoista selvää, olin närkästynyt ja koin suurta moraalista ylemmyyttä mennessäni pikapikaa allekirjoittamaan kuohuttavan kiertokirjeen. Onko mikään edellisistä syistä hyväksyttävä, kun kyseessä on valtaisa mobbaus yhtä taiteilijaa kohtaan. Huh! Puistattavaa, miten nopeaa ja kepeää on internetin valta.


***

9 kommenttia:

soli kirjoitti...

Tämä postaukseni elelee rinnakkaistodellisuudessa, sillä sen status on "julkaistu", mutta se ei näy sivulla, paitsi minun "näytä" komennollani. Tämä on taas näitä pientä ihmistä jäytäviä asioita: keneltä kysyn miten sen saa korjattua?

soli kirjoitti...

Kuulin että muilla saattaa näkyä uusin postaukseni, mutta itselläni ei näy edelleenkään. Olenkohan minä painanut kyynärpäälläni jotakin salanappia "estä tämän toopen kirjoittelu".

Lesonen kirjoitti...

Kyllä näkyy!
Itse sisällöstä on pakko sanoa, että koko kohu maistuu vain julkisuushakuiselta tempulta. Yksi hullu pisti koiran riimuun, ja nyt koko maailma siitä väittlee! Eikö tämä ole liian paljon huomiota "taiteilijalle"? Toinen maalaa tai säveltää tai kirjoittaa koko ikänsä, mutta kun ei silvo kissoja, ei rääkkää koiria eikä pistä kokonaisia lampaita pirtuun, niin kukaan ei ole kiinnostunut hänen tekemisistään.

Anonyymi kirjoitti...

Niin ..taiteen yksi tarkoitus on lienee saada ihmiset ajattelemaan..ei vaikkapa lynkkaamaan. Itse olen sitä mieltä että taiteeksi voi taiteilija tehdä mitä vain kunhan ei vahingoita sillä ketään fyysisesti ja joka tapauksessa ja aina jos on nk. pakko jotenkin vahongoittaa jotain henkisesti niin silloinkin on ennen teoksen tekemistä käytävä syvä moraalinen keskustelu ja sitten on toimittava sen mukaisesti. Itse en allekirjoittanut em. listaa..koska en tiennyt mistä siinä oli todellisuudessa kysymys..se oli ensireaktio..netistä kun ei voi tietää mitä sieltä tulvii eteen. Hyvä että olet pohtinut asiaa:)

t:tiina m

Sokea kana kirjoitti...

Mikä on totta? Harvinaisen hankala juttu selville saatavaksi yleensäkin - ja erityisesti jos totuus on jollekulle kiusallinen tai jos se pitää hankkia toisen käden lähteestä. Tai jos siihen liittyy paikallisia sisäpiirijuttuja. Ei ole harvinaista, että ottaa kantaa siihen, minkä tulkitsee totuudeksi. En pidä mobbauksena adressin allekirjoittamista - allekirjoittihan taiteilija itsekin. Ja ajatus - mikä se sitten olikin - sai sen ansiosta julkisuutta. Julkisuushakuista tai ei - jos se kirvoittaa tuollaisia ajatuksia, joita Soli tuossa edellä esitit, niin koko nettiperformanssi? oli minusta ihan paikallaan.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"(...) jos se kirvoittaa tuollaisia ajatuksia, joita Soli tuossa edellä esitit, niin koko nettiperformanssi? oli minusta ihan paikallaan."

Itsessäni elää liiaksi jonkinlainen Valistuksen eettinen rationalisti, jotta voisin missään olosuhteissa suositella virheellisen tiedon välittämistä, jos sen voi välttää. Ei edes kuohuttavimmassa paikassa. Tapausta voi mielestäni kutsua ihan hyvin "mobbaamiseksi": ihmiset lähtivät joukolla ja suurella metelillä vastustamaan jotakin henkilöitettyä, minkä suhteen heillä ei ollut edes aikomusta antautua tyhjentävään keskusteluun/debattiin. Sydänalaani lämmitti eilen näkemäni sinänsä keskinkertaisen elokuvan Angels & Insects vanha patriarkka, joka yrmeänä ja leuka tutisten ärähti suuta pieksävälle ja sivistyksellisesti laiskalle pojalleen: "Think - before you speak!"

Niinhän sitä mobattiin Kanervakin ilman todellista keskustelua. Keskusteluun katson olennaisella tavalla kuuluvan vuorovaikutuksellisuuden ja valmiuden muuttaa kantaansa.

soli kirjoitti...

Kohtuullisesti kun osaisi ajatella ennenkuin puhuu, mutta ei pidättäytyisi liian kauan avaamasta suutaan asiain äärellä -siinäpä viisauden kultainen keskitie!

Sokea kana kirjoitti...

Ja vielä kun tietäisi aina ehdottomasti, mikä on virheetöntä tietoa, että voisi välttää virheellisen välittämistä.
Mielenkiintoista on kyllä miettiä, miksi taiteilija allekirjoitti adressin - ehkä hänellä oli valmiutta muuttaa kantansa.

Tulta syöksevä lintu kirjoitti...

"Ja vielä kun tietäisi aina ehdottomasti, mikä on virheetöntä tietoa, että voisi välttää virheellisen välittämistä."

Shokeeraavin äänenpainoin ladattu nettiadressi ei ehkä ole ainoana lähteenä sieltä varmimmasta päästä. Kysymys lienee ensialkuun vähemmän oikean tiedon erittelystä kuin riittävän laajan vertailupohjan kokoamisesta. Tietoa samasta asiasta löytyy etsivälle useammasta paikasta. Aina saa olla mieltä, mutta toimet voi mitoittaa tietomäärän mukaan.