Työhuoneeni on vallannut ihmeellisin muusa mitä olen ikinä tavannut. Hän on yhtä aikaa kuuma ja kylmä, hellä ja vittumainen. Hän asettuu nöyrästi malliksi, mutta katsoo niin, etten tiedä pitääkö häntä suudella vai lyödä, pitääkö maalata hänet vai potkaista pihalle.
Katson maisemaa ikkunasta ja näen sumussa hirveästi värejä, nuo kun saisi kuvaan. Vai pitäisikö sittenkin olla kova paljastava valo, autius maiseman yllä. Vai kahtiajako kuvaankin, molemmat puolet, vastakohdat jotka eivät aivan vstaa toisiaan.
2 kommenttia:
Aamun Hesarin Tiedonjyvissä oli juttu “Elämän peruspalikan sukulaisia avaruudessa”. Kerrottiin isosta tiheästä kaasupilvestä lähellä galaksin keskustaa. Pilvestä oli löydetty molekyyli, joka muistutti elämänsynnylle tärkeää aminohappoa. Kerrotaan, että “saksalaiset tutkijat penkoivat pilvestä yli 3700 eri yhdisteiden spektrijakaumaa”. Sumun värien tallentaminen voi siis olla jännittävän tarinan alku - mitähän sieltä aikanaan paljastuukaan!
heia, yritin kirjoittaa runon tuollaisesta kuvataiteilijan muusasta. Osasinkohan?
En tiedä, kun en osaa maalata :)
Lähetä kommentti