sunnuntai 16. maaliskuuta 2008

Ah tätä hurskautta

Oli aika jolloin ihmisillä virassa oli olemassa julkinen minä ja yksityinen minä, ja näitä kahta ei sotkettu. Ei itse saatikka lehdistön taholta. Juoruja oli kaikenlaisia, mutta tuskinpa se oli esteenä virassa toimimiselle. Nyt näyttäisi siltä, että ihmisille sallitaan vain yksityinen minä, ja voi sitä joka kunnianhimonsa tähden hankkiutuu semmoiseen hommaan, että häntä katsotaan. Se on sitten 24/7 -paikka median hihnassa se.

Joskus nuorena ajattelin, että tuon törkylehdistön täytyy pian kaatua omaan mahdottomuuteensa, eihän kukaan jaksa enää kauhistella salasuhteita ja eroja ja yhtymisiä, maailma on muuttunut, ihmiset ovat vapaita. Eipäs aikaakaan niin voi kauhistus: vielä sitä samaa sontaa vaan painatetaan ja jotkut omituiset sitä lukevat ja ilmeisesti otetaan taas oppia suuresta ja mahtavasta jenkistöliitosta, sieltä kun se Viisaus tuntuu nykyään tulvivan. Otetaan sitä fundamentalistis-perverttistä oppia että tämähän on ihan kamalaa ja pöyristyttävää että kansanedustajilla ja ministereillä ja liikemiehillä on sellaisia vinkeitä että ne haluavat yhtyä toiseen sukupuoleen (taikka samaan, ihan sama)! Onhan se nyt ennenkuulumatonta että virkamiehellä voisi olla libido! Ja siitä saadaan lisää vettä vesilasiin ja sinne oikein myllykin pyörimään, voi myrskyä. (Soi, tuuli, poskes halkaise!)

Ja sitä sitten kaikki kansa ihmettelemään ja (entisaikaan vakavastiotettavina pidetyt) päivälehdetkin päivittelemään, että voiko tuollainen vaarallinen perverssi enää toimia tehtävissään ollenkaan, hänhän on arvostelukyvytön ja valehtelija ja ties mitä hunninkoa. Itsehän me emme koskaan tee MITÄÄN sen kaltaista, emmehän? Kerrothan sinäkin ihan kaikille avoimesti ja mitään salaamatta, jos joku vaan hoksaa kysyä, mitä teit äsken vessassa, ketä katsoit bussissa, kenelle lähetit kännipäissäsi tekstarin, ja ennenkaikkea: missä tapasit nykyisen hoitosi.

Fuck on, Foucalt!

1 kommentti:

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Argh, en kestä! Nokka halkeaa! En alkuunkaan ymmärrä, minkä vuoksi ylipäätään puhutaan viestien sisällöstä, mikäli kohu ja epäilty väärinkäytös koskee virkapuhelimen käyttöä yksityisviesteilyyn. Olen pöyristynyt, mikäli kohu koskee henkilökohtaisten viestien flirttailevaa sisältöä ja pelkän pahoin, että niin on. Onko viestien kohde esimerkiksi sanonut, että viestittely oli häiritsevää? Kuitenkin siihen on useammassakin puheenvuorossa viitattu jotenkin kategorisesti häirintänä. Uah, eräs turhautunut ängertää jutusta vielä kanteen jonkin väljän virkamiehen käytöksen sopivuuteen viittaavan ja mahdollisesti jo itsessään epädemokraattisen pykälän perusteella.

Sunnuntain Helsingin sanomissa mediakulttuurin professori Mikko Lehtonen puhuu Jaakko Hautamäen Kanerva-artikkelissa falsetissa poliittisen luottamuksen menettämisestä, "naisrauhan rikkomisesta" ja tuntuu vaativan Kanervalle yhtä huonoa kohtelua kuin "nuoria poikia" lähestynyt "naisministeri" saisi osakseen. Minusta jokin on päin seinää, mikäli ministerin konsensuaalinen sukupuolielämä saa vaikuttaa poliittisen luottamuksen säilymiseen, oli kyseessä sitten mies tai nainen. Äänestäjä saa äänestää ketä huvittaa, mutta työtään tekevällä ministerille soisi yksityiselämää koskien työrauhan niin kauan kuin yksityiselämään ei liity todistettavasti rikoksia tai ahdistelua. Jatkuva oikeudella uhkailu ja henkilöön meneminen ei ole hyvää politiikkaa, eikä hyvää sellaista lasketa sukupuolimoraalissa.

Ei ole mikään ihme, että saman lehden eilisessä(kö?) verkkoversiossa todetaan lähes kaikkien luetuimpien suomalaisblogien olevan viihdeblogeja, ja että vuosia sitten povattu kansalaisjournalismin nousu ei ole toteutunut (uutista tosin kommentoi hyvä, kriittinen blogivastine). En pidä ilmauksen karkeasta sukupuolittuneisuudesta, mutta: suomalaisten mediakäytös osoittaa heidät ihmeellisiksi juoruämmiksi, etenkin ottaen huomioon samanaikaisen yleisen haluttomuuden keskustella avoimesti ja suoraan asioista.