Tervetuloa Halun valtakuntaan

Käykääpä tsekkaamassa jos satutte kylille:

Kutsun ja julisteen loi graafinen suunnittelija Jarkko Hyppönen

Minä tästä lähden ripustelemaan näyttelyä. Tunnelma on kuin ensi-illan edellä, jos tiedätte tunteen. Että kaukana kavala maailma, eipä paljon muuta mahdu päähän kuin se oma tuleva rykäisy. Ja se on sekä hyvässä että pahassa.

Oraakkelimeemi

Ja koska tässä vaiheessa näyttelyaikataulua ihminen ei voi sanoa enää mitään viisasta (koska se on sanonut jotain viisasta?), paljastetaan, että kävin minäkin oraakkelin luona. Ei ollut minun ideani, Dorian sen aloitti! Tai Alcinoe.

1. Mikä minun nimeni on?

-Rauna. (ai sellainen metsän henki? miksei.)

2. Missä asun?

-Tiibetissä, vaikka epäilemättä kuvittelit toisin. (epäilemättä.)

3. Mikä olen?

-Olet minun asiakkaani. (varsin kyynistä.)

4. Mikä on ollut kaikista tärkeintä elämässäni?

-Potenssi. (noh, noh! noh, myönnetään...)

5. Mikä on ollut turhinta elämässäni?

-Laiskuus. (touché!)

6. Mikä on arvokkain asia elämässä?

-Rakkaus on arvokkain asia. Ja läheisyys. (mmmm...autuasta taustahyminää)

7. Miltä näytän?

-Hyvältä. (viisas on tämä oraakkeli, niin hyvä ja tietäväinen)

8. Miltä tunnun?

-Vanhalta viinalta. (mitä!?)

9. Miltä maistun?

-Koipallolta. (!! perun sanani! hulluhan tämä oraakkeli on! Apua mistä päästä maistun koipallolta..?)

10. Miltä tuoksun?

-Lanttulaatikolta. (kiitti vaan, nyt meni kyllä katu- ynnä työhuoneuskottavuus!)

11. Missä minun kuuluisi olla?

-Sateella, sängyssä, takaapäin. (kyllä!)

12. Mikä minun kuuluisi olla?

-Vilkkuvat ledit ja jumputtava musiikki, mutta ymmärräthän, etten voi tähän ahtaaseen tilaan asian kokonaiskuvaa mahduttaa. (Karvanoppakaara? Laivan disko? Tää on jotain syvällistä vissiin.)

13. Mistä minut löytää?

-C-talosta. (Taas tuli arvonalennus, tähän asti olen ollut b-luokkaa, edes.)

14. Minkä ikäinen olen?

-Ulkonäkö voi pettää, muista se! (Oletkos siinä, hävitön!)

15. Mikä minun sukupuoleni on?

-Kyllä se naiselta vaikuttaa. (Joo, mutta oikea vastaus edelliseen ja tähän kysymykseen olisi ollut "parikymppinen sälli". Ei tääkään kaikkea tiedä.)

16. Montako henkilöä minun pitäisi haastaa tähän?

-Niin monta että tarvitset varpaat avuksi. (Ääh, varpaat on varattu, ohjaan jumputtavaa ledvilkkuisaa p-rallikärryäni pidellen varpaillani karvapäällysteisestä ratista, en viitsi laskea kuin eturaajoilla, kiitos.)

+Oma ekstrakysymys:
Saavutanko työssäni sen mitä tavoittelen?
-Huonomminkin sillä voisi mennä. (Öö, eipä ole elämäntyöksi kovin rohkaiseva arvio.)

Kiitos nyt kumminkin arvon totuussuu.
Ketähän kiusaisin tällä tärkeällä opinkappaleella? Täytyypä vetäytyä mietiskelemään.

Ensi vuoden euroviisuvoittaja!

Ensi vuoden euroviisuvoittajan voittovideo pääsi livahtamaan Youtubeen. Taattu hitti, käyttöohjeet ja kaikki (dance, love, come)!

Peter Nalitch niminen heppu hurmuroi ja renkutus tarttui naururyppyihin Pagistaanista.

http://www.youtube.com/watch?v=AOzkN8dHnjk Lisään tähän suoran osoitteen, sillä tänään tämä ruutu ilmoitti ettei ole enää käytettävissä, mutta Peterrrrr on niin hurmaava, että hänen täytyy kyllä olla vaan käytettävissä!

Tilannekatsaus

Nyt ei pidä katsoa toisten tekemisiä enää ollenkaan ettei mene vallan pois tolaltaan (tarkoitan toisten kuvataiteilijoiden duunien katselua). Tässä ei nyt ole varaa menettää enää päätään, sen verran vähän aikaa ja paljon tehtävää. Jäätävän rauhallisesti tässä viettelen kotisunnuntaita, mutta ei auta pörrätä: olen kaiken stressin keskellä tietysti sairastunut johonkin vihreää-nenäeritettä-&-uuvutusta -tautiin. Siis en minä enää tajua millä nimellä näitä tauteja pitää kutsua, kun minusta tuntuu että minulla on kolmeakymmentä erityyppistä nuha-kuumeehko-flunssa-versiota. Joka tapauksessa, en toivo keuhkokuumetta, pakko levätä, ainakin yksi päivä. Ääneni on kuin Paula Koivuniemellä, auts.

Huomenna pääsee maalaamaan, jee! Salaperäinen sukellusmies saa ympäristön tummennusta ja siipikuva vähän säätöä. Maltan tuskin odottaa että pääsen niitten kimppuun. Luojan oma maailma on todellisuutta kutsuvampi. Joskus.

Paku on varattu, ja vapaaehtoinen kuski ilmoittautunut (vau!). Avajaisia en ole ajatellut vielä sekuntiakaan. En ajattele nytkään, täytyy kuulemma hoitaa nämä kuningattaren velvollisuudet ja säätää pikkuprinsessojen kruunuja.

Työläiset

Huoltomies kävi työhuoneella päivänä muutamana jonkun tarkastajan kanssa ja haeskeli sammuttimia. Haahuilivat huoneeseenikin niitä etsimään. Meinasin sanoa hänelle että ei minulla ole kuin näitä liekinheittimiä, mutta miesten luotua katseensa seinille heidän ilmeistään päätellen he tajusivat sen sanomattakin. Mutta sitten eilen huoltomies tuli uudestaan, koska oli huolissaan siitä miten kylmässä minun pitää töksennellä. Ja rassasi patterit kuntoon, ihan tuosta vain. Ihmeellistä, melkein synnillisen mukavaa kun ei tarvitse pukea viittä paitaa päällekkäin. Ajatella että maailmassa on vielä noin helposti korjattavia asioita, ja reiluja työläisiä jotka osaavat ne myös korjata!

Näyttely lähestyy ja paniikki yltyy. Maalaan yhtä työtä vimmassa, onneksi se sujuu hyvin. Olen ollut siihen tyytyväinen, se on se sama aihe, josta olen tehnyt jo usean version. Kosketus, herkkyys, halu; valo ja pimeys. Metamorfoosi tai maaginen realismi. Mutta. Tänään kun iloisena ajattelin ettei ole valmistuminen kaukana, ja menin katsomaan kauempaa, näin yhtäkkiä sen aivan uusiksi. Voi jösses, asetelma on hirveä klisee! Häpesin hetken syvästi kuviteltujen pilkallisten arvioiden edessä, kuvittelin kuinka näyttelyyni tulee Taiteen Keskustoimikunnan Salainen Kliseerikoskomissaari ja takavarikoi koko duunin! Sitten hengittelin hyperventilaatiot pois ja kerroin taas kerran itselleni, että se nyt vaan on tehtävä kun minä haluan! Ei oo helppoo.

Siitä keveydestä

Mieheni rakastajatar tuli käymään työhuoneella, suloinen pehmeä pyöreä nainen, huulet kuin ruusunnuppu. Katseli duunejani, ihmetteli sänkyä. Se on hankittu erästä installaatiota varten, mutta tietenkin käytännöllinen muutenkin. Sanoin hänelle, että mikäs ateljee se sellainen on, missä ei sänkyä ole. Hän löysi kirjan, jonka päällinen on intohimonpunaista samettia, mustat sivut.

-Mikä tämä on?
- Sellainen pieluskirja, tiedätkö? Hän selaili sitä silmät tuikkien.
-Ooo..! Minä haluan samanlaisen! Sinä olet varmaan sitonut tämän itse? Voisitko tehdä tämmöisen toisen?
-En minä samanlaista halua tehdä, mutta samantapaisen kyllä -muttei juuri nyt. Näyttely painaa päälle. Olin pyyhkimässä siveltimiä kankaaseen. -Haluaisin piirtää sinua, mitä luulet? Ehditkö malliksi vähäksi aikaa? Kysymys vallan viattomasti esitetty, mutta hän tajusi ilkikurisuuden.
-Jaa-a, niin, miksei. Minulla on muuten viiniäkin, eikö se kuulu asiaan?

Ajattelin että tästähän saadaan oikea elokuvan kohtaus, sitten tuli hyvinkin sabinamainen olo, ja yritin muistaa, miten Olemisen sietämätön keveys -tarinassa se kohtaus meni. En kylläkään muistanut, mutta ei se haitannut.