sunnuntai 13. tammikuuta 2008

Siitä keveydestä

Mieheni rakastajatar tuli käymään työhuoneella, suloinen pehmeä pyöreä nainen, huulet kuin ruusunnuppu. Katseli duunejani, ihmetteli sänkyä. Se on hankittu erästä installaatiota varten, mutta tietenkin käytännöllinen muutenkin. Sanoin hänelle, että mikäs ateljee se sellainen on, missä ei sänkyä ole. Hän löysi kirjan, jonka päällinen on intohimonpunaista samettia, mustat sivut.

-Mikä tämä on?
- Sellainen pieluskirja, tiedätkö? Hän selaili sitä silmät tuikkien.
-Ooo..! Minä haluan samanlaisen! Sinä olet varmaan sitonut tämän itse? Voisitko tehdä tämmöisen toisen?
-En minä samanlaista halua tehdä, mutta samantapaisen kyllä -muttei juuri nyt. Näyttely painaa päälle. Olin pyyhkimässä siveltimiä kankaaseen. -Haluaisin piirtää sinua, mitä luulet? Ehditkö malliksi vähäksi aikaa? Kysymys vallan viattomasti esitetty, mutta hän tajusi ilkikurisuuden.
-Jaa-a, niin, miksei. Minulla on muuten viiniäkin, eikö se kuulu asiaan?

Ajattelin että tästähän saadaan oikea elokuvan kohtaus, sitten tuli hyvinkin sabinamainen olo, ja yritin muistaa, miten Olemisen sietämätön keveys -tarinassa se kohtaus meni. En kylläkään muistanut, mutta ei se haitannut.

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuulostaapa ihanalta, onnellisia ihmisiä loskaisen tammikuun harmaassa hämyssä, taidetta ja viiniä, vilpitöntä olemisen iloa. Kunderan Sabinaa en totta puhuen muista, mutta tuo tunnelma on kyllä tosiaankin sietämättömän kepeä. Toivottavasti taiteilijan mies ei tykännyt pahaa, kun vaimon ollessa työhuoneella rakastajatar ei tullutkaan hänen luokseen niin kuin oli varmaan sovittu. Kenties mies olikin samaan aikaan taiteilijan rakastajan kanssa kaljalla esittelemässä omaa pieluskirjaansa.

Soli kirjoitti...

Jaa-a, eihän sitä koskaan tiedä...

Anonyymi kirjoitti...

Jyvämakasiinin Interflorasta, päivää. Teille olisi tällainen lähetys:
http://en.wikipedia.org/wiki/Paeonia_mlokosewitschii

Soli kirjoitti...

OI kiitos, pidän pioneista, niistä tulee mummolan puutarha ja angelika-leikit mieleen.

Scribe of Salmacis kirjoitti...

Ooooo, mikä mielikuva. Oikeastaan se avautui täysin (siltä tuntui) vasta Olemisen sietämättömän keveyden kohdalla.

Soli kirjoitti...

Niinhän sitä sanotaan, että elämä on aina ihmeellisempää kuin tarinat, mutta se joka osaa keksiä hyvän tarinan, luo elämän näköisen maailman. Se on viettelevää, varsinkin jos se on aukoton ja itsessään looginen maailma.

Anonyymi kirjoitti...

Kunhan keksit.
Kullimaisia juttuja.