Nyt tuli kuolo

Nyt teen taidemaailmallisen itsemurhan ja kerron hiljaisen tiedon. Tästä nimittäin ei puhuta edes kollegojen kesken suljetussa huoneessa.

HILJAISIA SÄÄNTÖJÄ

A) Taiteilijan ei pidä mainostaa tekemisiään, ei etu- eikä jälkikäteen. Jos joku huomaa näyttelyjulisteen ja kutsun, hyvä. Puffien lähettely on vähän nolo juttu, samoin jos itse kertoo jälkikäteen omista näyttelyistään. Jos näyttelystä kirjoitetaan jossain lehdessä, niin hyvä juttu. Jos ei kirjoiteta, paska juttu, mutta mitään ei voi. Jonnekin sinne taiteen avaruuteen se näyttely upposi sitten.

B) Olisi hyvä olla paljon esillä (ihan yllättäen ja pyytämättä kuin entisen tytön faksi) mediassa: lehdissä arvosteluja, aikakauslehdissä henkilökuvia, tv-, radio- ja internethaastatteluja, kommentteja, kolumneja, aforismeja, mitä vain. Kuvia. Naama näkyviin että muistetaan.

C) Ei saisi olla liian tuttavallinen ja liikaa esillä tai muuttuu ns. naistenlehtitaiteilijaksi. Silloin ei kollegat ota enää vakavasti.

D)Teoksia ei saa myydä liian paljon eikä näkyvästi, tai menettää taiteilijastatuksensa vakavasti otettavana nykytaiteilijana. Se on erittäin epäilyttävää jos myy paljon, sillä jos yleisö tykkää, ei voi olla oikeasti hyvä.

E) Teoksia ei saa myydä liian halvalla, koska silloin ei arvo nouse koskaan; eikä liian kalliilla, koska sitten on vaan ylpeä räkänokka.

F) Apurahoja pitäisi saada jatkuvasti, jotta niitä saisi jatkuvasti. Se mahdollistaa materiaalihankinnan ja yleensä työskentelyn, sekä näyttelyiden pitämisen, koska näyttelytilat maksaa artisti (tietenkin).

G)Näyttelyitä pitäisi pitää jatkuvasti, jotta näyttelyaikoja saisi jatkuvasti. Ja apurahoja. Teokset eivät saa olla kolmea vuotta vanhempia, sillä taiteellakin on nykyään parasta ennen-ajoitus.

H) Jos ei saa apurahaa, pitää tulla toimeen omillaan. Taidettakin voi myydä, mutta pitää muistaa D ja E. Jos tekee muuta työtä elättääkseen itsensä, on vaara ettei oteta vakavasti taiteilijana. Tilaustöitä ei pidä tehdä kuin ihan salaa, koska jos se on julkista, on vaara etteivät kollegat pidä vakavasti otettavana nykytaiteilijana.

Jos tätä lukiessa alkaa ahdistaa, ei pidä ihmetellä. Kyllä se ahdistaa taiteilijoitakin. Siitä vaan ei pidä puhua.