Nythän on niin, että tänään on se oikea juhannusaatto, kuten nimipäivistäkin voi päätellä. Ja huomenna on itse keskikesän salaperäinen valoisuuden hetki. Siis tänä iltanako vaiko huomenehtoolla kuuluisi kieriskellä naapurin pellossa ja poimia hiljaisuuden vallitessa kukkasia tyynyn alle, etsiskellen samalla aarnivalkeita? Sillä eiväthän se haltiat niitä aarteitaan meidän ihmisten talousajattelun mukaisesti puhdistele, perjantaisin, kaupan siitä häiriintymättä.
Näyttää siltä, että luontokin juhlii oikeaa juhannusta, ilma on täydellinen. Onneksi huomenna onkin luvassa noitissisarieni kanssa juhlintaa, pakanallis-kristillisessä yhteishengessä!
2 kommenttia:
Näin myöhässäkin pakanallis-kristillinen juhlinta noitien seurassa on varmaan nautinnollista! Mutta eikö siinä pakanallisessa juhannuksessa ollut kyse jostain muusta? (tarkoitan siin kaikkea sitä kosken keskellä kyrpähalko kainalossa seisomista) Ja päivämääräkin taisi olla kesäpäivänseisaus eikä Jukan, Jannen ja Johanin nimpparit? Muuten ihan hauskaa että merimaisemien jälkeen kotirannatkin tuntuvat mukavilta.;))
Oletin että vanha kansa juhli Johannes Kastajan päivänä, joten se olisi lähinnä oikea juhannuspäivämäärä, mutta taitaa olla todenenäköisempää, että jollain rautakaudella juhlittiin nimenomaan kesäpäivän seisauksen aikaan. En muistanut tuota kyrpähalko kainalossa seisomista, vaikka varmaan olen kuullut senkin. Jotenkin nämä taiat katoavat mielestä, tarpeettomia kun ovat...
Lähetä kommentti